perjantai 31. toukokuuta 2013

Liikkeestä toiseen ja takaisin

Miten koirasi toimii kisatilanteessa liikkeiden välillä? Kerääkö se puhtia seuraavaan liikkeeseen vai haahuilee haistelee kentän pohjaa tai kyylää merkkejä, liikkuria, tuomaria...? 

En ole aikaisemmin kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota vaan ajatellut että koirani on tyypillinen kiihkeä luontoinen ja vilkas eläin joka nyt vain härvää kaikenlaista ja havaitsee 100 asiaa liikkeestä toiseen siirryttäessä.. Nyt kuitenkin kun oma kilpailu"viettini" puskee yhä useammin pintaan kisatilanteessa ja laji valikoima on laajentunut olen pohtinut entistä enemmän sitä miten saisin koesuorituksen pysymään paremmin kasassa ja koiralle varmemmemman olon olla kehässä. Miten saisin koirasta todella kaiken irti myös kokeessa?

Olemme siis viimeaikoina harjoitelleet paljon liikkeiden välejä sekä liikkeiden alkuja ja tekniikka kokonaisuuksien sijaan. Kohta on pakko siirtyä taas kokonaisuuksien pariin sm-kisat lähestyvät uhkaavasti.

Olen huomannut jo muutaman treenikerran jälkeen että siirtymien harjoittelu joka kerta treenatessa tuo tulosta. Koira oppii itse valitsemaan oikeanlaista mielentilaa liikettä varten jo liikkeeseen siirryttäessä. Aikaisemmin tämä oli koiralleni todella vaikeaa ja esimerkiksi  tunnistusnouto joka on herkkä liike kärsi usein koiran väärästä vireystasosta.

Tässä ei ole kysymys kummemmasta asiasta kuin siitä että luon rutiineja eri liikkeiden aloituksiin. Tämä alkaa siis jo aina edellisestä liikkeestä ja ensimmäiseen liikkeeseen jo kehän ulkopuolelta.

Toteutuskin on aivan yksinkertainen. Kun edellinen liike loppuu pyydän koiran vierelleni seuraamaan jollakin arkikäskyllä "mennää" ja samalla supsuttelen sille että joo mennään seuraavaksi tekemään tunnari, merkki tai vaikka seuraaminen. Teen aina treenissä siis siirtymään seuraavaan treenattavaan asiaan ja tämän saman toteutan myös kokeessa siirtyessäni seuraavaan liikkurin näyttämään paikkaan.

Tämä pieni yksinkertainen lisä treeniin on helpottanut huomattavasti kaikkia liikkeitä joissa koirana ennen kuumui yli. Minusta se myös auttaa vilkasta koiraani pitämään kontaktin paremmin liikkeiden välillä. Sekä selkeyttää koiralle sitä että koska sen pitää olla skarppina eteenpäin liikkeen alussa (ohjattu, ruutu, nouto, tunnari....) ja koska taas voi huoletta pitää vain kontaktia. 

"Sisäänajaessani" tätä uutta asiaa valitsen usein treenattavia asioita 2-3 ja teen ensin jokaista 3-4 toistoa (siirryn kentällä ikään kuin uuteen liikkeeseen vaikka se onkin se sama) ja lopuksi kaikki liikkeet putkeen. 

Harmittaa kun ei ole yhtään härväys tunnaria videolla, olisi ollut kiva laittaa teille entinen ja nykyinen moodi nähtäväksi. Tunnarin kohdalla nimittäin ero on aivan ilmiömäinen.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ilmeellä

Monesti kuulen ihmisten kummastelevan sitä miksi olen niin huolissani/miksi kiinnitän niin paljon huomiota siihen miltä koirani näyttää työskennellessään.. Miksi kyselen missä sen häntä oli tai että millainen ilme koiralla ni oli työskennellessään etäällä minusta tai kun olin piilossa tai vaikka seuruussa.

Minun mielestäni oli suoritus sitten mikä tahansa, tehtävä mikä tahansa tulisi koiran näyttää rennolta ja huolettomalta. Tehdä tehtäväänsä iloisesti ja vapautuneesti.

Mietin olenko kyttääjä, pohdinko liikaa miksi koirani vetää korviaan kiinni niskaan ja silmät pullistuvat ulos. Turhaa, samat pisteethän se silti saa.. Vai onko?

Tunnetila on yksi iso ja tärkeä osa liikettä ja kokonaisuutta. Ei ole turhaa pohtia miksi joku tietty liike ahdistaa koiraa. Ei ole turha miettiä miten tunnetilaa voisi korjata.